Espanjalainen rouva oli noin 60-vuotias, hopeanharmaa ja katsoi koko ajan silmiin. Omia pohkeitani särki ja pieni jälkihiki alkoi kutitella selkärankaa, mutta heti konsertin jälkeen syöksähdimme aulaan jakamaan matkaesitettä ja myymään levyjä. Otsikon kommentti lämmitti sydäntä. Ymmärsin rouvan tunnekuohun, olin itsekin vielä herkähkössä tilassa ensimmäisen konserttimme jälkeen Valladolidin auditorion aulassa. Ja seuraavissa konserteissa petrasimme lauluamme yhä paremmaksi kilpaa orkesterin kanssa.
Asturialainen päivälehti La Nueva España kehui kuoron tulkintaa erinomaiseksi ja vaikuttavaksi, samoin erinäisissä klassisen musiikin blogeissa tunteikasta lauluamme kovin ylistetään. Ehdin jo eräässä blogissa nipottaa, ettemme ole Ylioppilaskunnan Laulajat, vaikka espanjankielinen nimemme viittaakin “Helsingin Akateemiseen Mieskuoroon”. Myös tämä pitkä kirjoitus käsittelee koko konsertin kulun. Jos ette osaa espanjaa, Google Translate auttaa alkuun 
Onnistuneen konsertin jälkeistä tunnetta on vaikea sanoin kuvata. En häpeile tunnustaa, että silmäni kostuvat Finlandian loppukaneetin aikana, tai että irvistän ja pärskin kuin ilmestyskirjan peto laulaessani Kullervon kuolemasta. Ja kun aplodit kestävät yli 5 minuuttia ja yltyvät suoranaiseksi myrskyksi kuoron kumartaessa, ei pientä jalkojen särkyä edes huomaa.
Haluaisitko sinäkin olla osa tätä ilmiötä ja tätä loistavaa porukkaa? KYL hakee jälleen uusia kykyjä, joten olisikohan viimein aika unohtaa oma ylpeytensä ja heittää pois kaikki epävarmuus? Kuten jaksan jankuttaa: Yrittäminen ei maksa mitään, mutta voittopotentiaali on lähes rajaton! Tämän luulisi vetoavan kylterin sieluun ja ruumiiseen.
Jos et vielä ole ihan varma, tule kuuntelemaan treenejä ilman sitoumuksia 2.2. ja 9.2. klo 18 alkaen.
- Jussi
Melko särmä oikaisu oli tuolla hispaanialaisblogissa! Itse en juuri espanjaa osaa enkä ymmärrä (tuli todistettua), mutta sen verran ymmärsin että nyt kuoron nimi ei jäänyt enää epäselväksi
Go, Jussi, Go!