Oli talvinen tammikuun iltapäivä yhdeksän vuotta sitten. Olin menossa syömään Raflaan kevätlukukauden ensimmäisen luennon jälkeen. Mursuvuoteni syyslukukausi oli takana, koulu oli alkanut kivasti ja olin käynyt ahkerasti kuntiksissa, sitseillä sekä osallistunut muutaman eri kerhon järjestämiin tapahtumiin. Jotain kuitenkin tuntui vielä puuttuvan.
”KYL on perinteikäs, mutta viriili akateeminen mieskuoro” luki koulun aulaan teipatussa julisteessa. Mietin, miten joku kuoro voi mainostaa itseään viriilinä. Kuorolaulunhan on pakko olla todella tylsää ja huumorintajutonta. Olin toki nähnyt KYL:n pienryhmäesiintymisen mursujaisissa, mutta ajattelin sen olleen harvinainen poikkeus kuoron normaaliin toimintaan.
Olin soittanut kitaraa pienestä pitäen, mutta lukioaikana soittoharrastus oli kuihtunut kasaan ja tuolloin sisäinen muusikkouteni puhkesi kukkaan vain hyvin satunnaisesti Satumaan karaokessa tukevan nousuhumalan siivittämänä. Kuorolaulusta minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta, vaikka suvussa muutama entinen kuorolaulaja olikin.
Se juliste jäi kuitenkin mieleen. Illalla kotona surffailin lisätietoa KYL:stä ja huomasin kuoron itse asiassa olevan monipuolinen ja aktiivinen porukka. Nettisivuilla kerrottiin kuoron konsertoivan ahkerasti ja käyvän vuosittain myös ulkomailla konsertoimassa. Lisäksi vaikutti siltä, että laulajilla on oikeasti hauskaa. Kiinnostuin.
Edessä oli kuitenkin korkea henkinen muuri, joka pitäisi ylittää. En nimittäin ollut ollenkaan varma siitä, että osaisin laulaa tarpeeksi hyvin. Pystyin kyllä lukemaan nuotteja ja mielestäni suihkulaulajana olin ihan ookoo, mutta ei se varmasti kuoroon riittäisi. Niinpä lähetin sähköpostia kuoron puheenjohtajalle ja kyselin, kannattaako tulla edes kokeilemaan. Vastaus oli rohkaiseva: monella kuorolaisella on samankaltainen musiikkitausta ja osalla ei ole edes vuosien soittokokemusta takanaan, joten terve tuloa kokeilemaan, varmasti sovit porukkaan! Koelauluista ei kannattaisi ottaa paineita, sillä kukaan ei ole seppä syntyessään ja kuorolaulun voi oppia siinä missä fillarilla ajamisenkin.
Rohkaisin mieleni ja menin. Jännitti ihan hemmetisti, iso parrakas mies soitti flyygelillä skaaloja ja käski laulaa perässä. Vapaavalintaisena lauluna esitin Vanhan holvikirkon, koska ala-asteen musiikinopettaja aikanaan sanoi että se on kuoroon haluaville hyvä laulu esittää. Silloin meitä oli kuoroon pyrkimässä kaksi laulajaa ja molemmat otettiin sisään kuoroon. Edessä oli vielä parin kuukauden koeaika, jonka tarkoituksena oli antaa laulajalle mahdollisuus poistua takavasemmalle ilman selityksiä ja toisaalta kuorolle sauman havainnoida, miten hyvin uusi kuorolainen sopeutuu porukkaan.
Nyt, lähes kymmenen vuotta myöhemmin, olen satoja mahtavia kokemuksia ja kymmeniä läheisiä kavereita rikkaampi. KYL on vienyt ympäri Eurooppaa, Yhdysvaltoja ja Kiinaa. Olen päässyt voittamaan kansainvälisiä kuorokilpailuja ja esiintymään niin alastomille naisille KY:n saunalla kuin vaatteet päällä olleelle Tasavallan Presidentille Kultarannassa sekä tuhansille kulttuurinystäville ympäri maailmaa. KYL:n ansiosta olen tavannut vaimoni, enkä ole suinkaan ainoa kuorolainen, jonka parisuhde on alkanut oikealla hetkellä lauletusta serenadista! Nykyisestä työpaikastanikin sain aikoinaan vinkin yhdeltä kuorokaverilta.
KYL on antanut elämääni todella paljon enemmän sisältöä ja hienoja hetkiä, kuin mitä olisin koskaan osannut kuvitella. Tuolloin yhdeksän vuotta sitten tekemäni päätös osallistua koelauluun onkin ehdottomasti paras päätös, jonka kauppisaikanani tein. Jos olet nyt samassa tilanteessa ja mietit kuorolaulun aloittamista, niin älä missään nimessä jätä tulematta koelauluihin 23. tai 30.1. KYL antaa paljon, ottaa vähän ja on myös erittäin viriili, vaikka sitä sanaa emme enää julisteissa käytäkään…
KYL:n koelaulut 23. ja 30.1. Kauppakorkeakoulun ravintola Proffassa klo 20. Valmistaudu esittämään yksi vapaavalintainen laulu. Voit tulla seuraamaan treenejämme jo klo 18. Tervetuloa!
